torstai 21. joulukuuta 2017

NHL-peli, jouluvalmistelut ja mieleenpainuneet lausahdukset

Moi,

Tässä tosiaan luvattu kuulumispostaus!

Tähän kuukauteen on mahtunut niin jääkiekkopelien katsomista, kolmenkymmenen asteen pakkanen, turhautumista koulun takia, joulufiilistelyjä sekä mun ensimmäinen vyö karatessa!


Kuun alussa suoritin mun ensimmäisen karate- vyökokeen! Sehän on siis vain keltainen vyö, mutta olen kuitenkin ylpeä, meni siinä kuitenkin pari kuukautta sitä harjoitellessa! Nyt vain eteenpäin ja oranssia tavoittelemaan!
Saman viikon viikonloppuna meillä oli YFUn joulujuhlat, joka oli todella hauskaa! Meitä on siis Montrealin alueella yhteensä viisi yfulaista, neljässä eri perheessä.
Meille oli vuokrattu juhlatila, jossa sitten hengailtiin, syötiin ja pelattiin erilaisia seurapelejä (muunmuassa kisa jossa piti mahdollisimman nopeasti puhkaista ilmapalloja istumalla niiden päälle). Tämän jälkeen mentiin bussilla mun aluevastaavan pojan ja heidän vaihtarin kanssa heille askartelemaan joulukoristeita ja hakemaan joulukuusi :D.

Tästä alkoi sitten mun noin kaksi viikkoa kestänyt flunssa, johon sisältyi yksi päivä jonka jouduin olemaan kokonaan puhumatta kun ääntä ei vain lähtenyt. Siinä ehti myös olemaan mun drama-tunnin kauan valmisteltu esitys, joka meni todella hyvin!

Itsenäisyyspäiväkin oli ja meni, en valitettavasti sitä mitenkään juhlistanut perheen kanssa, kun olin ensin koulussa ja sitten illalla kaverin kuoron joulukonsertissa.

Rakastan tätä joulukoristekulttuuria, niin piristävää kun illalla hämärtää koulusta tullessa ja ainakin joka toisessa talossa on hienot koristeet!
Koulussa arki sujuu normaalisti. Tänään oli englannin koe (siis "midyear exam", suomessa kun on vain sana koe, ja täällä on "exam" eli midyear ja final exams, "test" eli kaikki normikokeet ja "quiz" jotka on kai niinkun läksynkuulustelut/pistarit). Sanoin aina ennen vain kaikista noista "exam", niin kaverit aina oli tosi hämmentyneitä kun ei ne edes tarkoita samaa asiaa, haha.

Asia, johon myös kiinnitin huomiota on se, ettei täällä koulussa oikein saa puhua joululomasta tms. kun se on niille loukkaavaa, jotka eivät juhlista joula. Esimerkiksi, kun yhteen tapahtumaan valmisteltiin julisteita, niissä ei saanut olla joulukuusta kun se on vain kristityille, eikä voinut olla joulutervehdyksiä eri kielillä kun jonkun kulttuuri kuitenkin jäisi muistamatta, niin se olisi loukkavaa. Kyllä siinä sitten oli ihmettelemistä, kun kerroin että "December" suomesta englanniksi suoraan käännettynä on "christmas month" :P.



Viikko sitten olin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa NHL- matsia! Montreal Canadiens vastaan New Jersey Devils. Menin kahdestaan mun kymmenenvuotiaan veljen kanssa, oli ihan mahtava kokemus! Se fiilis, kun lähes täysi Bell Centre (olisiko ollut noin 15 000 ihmistä) hurrasi yhdessä. Ja kaikenlisäksi Canadiens voitti!
Devilsien puolella pelasi muuten yksi suomalainenkin, Sami Vatanen.

Viime viikonloppuna olin kaverien kanssa Ceramic Cafessa, joka on siis kahvila, jossa voi ostaa sellaisen, en nyt millään keksi suomenkielistä sanaa, saviteoksen? jonka voi maalata ja sitten viikon päästä pääsee hakemaan sen uunista.


Nyt on viimeiset koulupäivät ennen lomaa jäljellä, ei onneksi taida olla mitään suurempia kokeita tai projekteja edessä ennen tammikuun koppua.
Olen alkanut unohtamaan tasaisesti sekä suomen, että englannin kielet. Englanniksi tulee edelleen niitä "miten tämä nyt lausutaankaan" hetkiä ihan perus sanojen kanssa, ja suomea kirjoittaessa unohdan vähän väliä jonkun sanan ja alan huomaamatta kirjoittamaan englantia. Saa nähdä miten sitten puolen vuoden päästä kun Suomeen paluu lähenee.

Varmaankaan en tässä enää tämän vuoden puolella tule kirjoittamaan kuulumisia, joten ensi vuoteen! Silloin varmaankin pääsen kertomaan miten joulu ja uusi vuosi täällä sujuivat!
Tässä vielä mulle mieleenpainuneimmat ja useimmiten kuulleet lausahdukset:

"Mitä tykkäät Montrealista?"
No siis mikäs tässä. Hankala se on vastata mitään isompaa, kuin että tykkään kyllä.

"Mitä?? Te ette opi ranksaa Suomessa?"
1. Meillä on jo kolme pakollista kieltä ala-asteelta lähtien, jotka oppia.
2. Meillä on mahdollisuus ottaa ranska valinnais-aineeksi.

"Eikö Suomessa ole se super hyvä koulujärjestelmä?"

"Suomessa ei anneta läksyjä, eikä ole kokeita! Ja koulupäivät kestää kaksi tuntia."
Tämä kerrottiin siis mun edessä faktana, kun kaveri esitteli mut jollekkin tutulleen. Heh, älkää uskoko kaikkea mitä luette internetistä.

"What? You don't consider yourself blond?"
Niin siis tässä alla kuva josta näkee mun "blondit" hiukset.  Tän olen kuullut kahdesti ja onhan se hassua näin suomalaisena joka on koko elämänsä pitänyt hiuksiaan tummanruskeana. Suomessa on vaan niin valkoista porukkaa, kuten brasilialainen kaverini totesi :D. Mutta tosiaan täällä tosi monella on tummanruskeat (lähes mustat) hiukset, niin on se kai sitten ihan ymmärrettävää.



"Do you have *insert a product* in Finland?"
Kyllä, meillä on mäkkäri. Kyllä, mä olen ennenkin syönyt hodareita.

"Anika, Änikä, Anita, ANNIKA"
Joka kerta kun pitää kertoa mun nimi, kuulen erilaisen version takaisin. Sukunimestä puhumattakaan!

"Mitä kieltä puhutte Suomessa?"
Ei, me ei puhuta englantia. Suomi on oma maa omalla kielellään. Tämä on yllättävän epäselvää monelle!

"Voitko sanoa jotain Suomeksi?"
Tässä vaiheessa tuppaan aina unohtamaan koko suomenkielen. Tosin kyllä siinä hyvät naurut on saanut, kun rupeaa kertomaan suomalaisia tongue twistereitä kanadalaisille. Eikä tarvitse olla edes tongue twistereitä, ihan normi sanatkin saa kaikki hermoromahduksen partaalle!

"This is Annika from Denmark."
Jotenkin Tanska ilmeisesti on helppo sekoittaa Suomeen, kun olen ainakin viidesti saanut kuulla olevani tanskalainen.


Ihanaa lomaa, joulua, ja uutta vuotta kaikille!
-Annika, not from Denmark

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Koulupuku; puolesta vai vastaan?

Moi!

Muistan Suomessa äidinkielentunneilla joskus olleeni mukana väittelyssä koulupuvuista, mutta en kyllä millään muista annettiinko minulle silloin rooliksi puolesta vai vastaan. Nyt, kolme kuukautta koulussa jossa käytetään koulupukua käyneenä viisaampana löydän sekä hyviä, että huonoja puolia koulupuvun käytöstä.

Huomio! Mulla menee edelleen hyvin täällä, vaikka nyt tässä postauksessa onkin muutama negatiivisempi mielipide, olen edelleen tyytyväinen elämääni, en koe olevani kulttuurishokissa tms. :DD
Postauksen kuvat ovat tästä kolmen kuukauden varrelta. 
Ensi viikolla tulossa kunnon kuulumispostaus, ajattelin aluksi sisällyttää tämän siihen, mutta tajusin, että tästä tuleekin ihan tarpeeksi pitkä omaksi postauksekseen!

Throwback kun oli vielä lämpimämpää! Nyt täällä on parikymmentä senttiä lunta maassa ja ollut miinus viidestä miinus kahteenkymmeneen viiteen tällä viikolla!


Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että ilman koulupukuja on parempi. Ennen perusteluja, tässä vähän taustatietoja mun koulupuvusta sekä siitä, miksi meillä ylipäätään on ne koulupuvut.
Meidän koulun koulupuku on aika yksinkertainen. Valkoinen tpaita tai musta neulepaita koulun logolla ja mustat housut tai hame koulun logolla. Mulla ei ollut pienintä ideaa siitä, minkä takia meillä on koulupuvut, ennen kuin rohkaistuin kysymään sitä englannin opettajalta. Tälläisia syitä sain:
-Turvallisuus. Koulupuvun takia ulkopuolisten on hankalampi tulla huomaamatta kouluun sisään.
-Koulupuvut kuulemma muutama kymmenen vuotta sitten poistettiin käytöstä meidän koulussa, joka johti siihen että oppilaat menettivät kaiken kunnioituksen muita kohtaan, eikä koulu sujunut.
-Varallisuuserot. Ketään ei kiusata huonommista vaatteista.

Montreal Olympic Stadium


Okei, ymmärrän perjaatteessa tuon turvallisuuden. Mutta minkä varalta sitä oikeasti tarvitaan? En jaksa uskoa, että kouluun helpommin tulisi joku ulkopuolinen hyökkäämään, oli koulupukuja tai ei.
Tuota seuraavaa kohtaa en kyllä millään jaksa ymmärtää. Näin suomalaisena, kun ei ole koskaan ollut koulupukua aiemmin, se tuntuu aika hassulta ajatukselta, että se oikeasti noin paljon voisi vaikuttaa.
Ja tuo varallisuusjuttu on ihan oikea syy, mutta mun housut maksoi $40 ja paita $20, liikuntashortsit ja paita myös $20 per kappale, niin ihan oikeasti, samalla hinnalla saisi kivoja ja sopivia vaatteitakin ostettua.

Itselleni suurin syy, miksi en koulupuvusta tykkää, on se, että se näyttää mun päällä kamalalta. Tpaita ja housut on molemmat unisex- versioita, joten ne eivät kyllä sovi sitten millään. Ja en siis valita vain ulkonäköasioista, ne ei myöskään tunnu mukavilta päällä. Ja pakko myöntää, että se koulupuku oikeasti vaikuttaa mun itsetuntoon. En mä Suomessa muista koulussa ajatelleeni päivittäin kuinka kamalalta näytän, kun sai olla mukavantuntuisissa vaatteissa, joita halusin käyttää.
Niin ja sekin toki hieman ärsyttää, kun mulla on lyhyet hiukset ja käytän mieluummin housuja kuin hametta, eli ilmeisesti sitten näytän pojalta. Tyttöjen vessaan menessä olen kuullut pari kertaa joidenkin kuiskivan, että mitä toi tyttöjen vessassa tekee. Ja koulun kirjastonhoitaja puhutteli mua "gentleman". Ei se mua ekalla kerralla haitannut, mutta nyt toistuvasti tota kuullessa mietin usein että pitäisikö kasvattaa ne pitkät hiukset takaisin, vaikka tykkään kyllä lyhyistä enemmän. Ja muutamalta koulukaverilta olen kuullutkin "Miksi sulla on lyhyet hiukset?" Koska mä haluan?
"Sä näyttäisit varmaan niin kivalta pitkillä hiuksilla!" Kiitos, kai. Mutta tarkoittaako tää, että en näytä nyt kivalta tai mitä? :P

Mulla ei ole sitä koulun neulepaitaa (en halua maksaa $40 siitä, että käyttäisin villapaitaa ehkä parina päivänä parissa luokassa talvella) joten joskus on hieman viileää sisätiloissa. Sitä en ymmärrä, että miksi me ei saada pitää ihan normi valkoista tai mustaa pitkähihaista t-paidan alla. Mutta ei mulla koskaan oikeasti kylmä ole, koulussa on lämmitys kuitenkin :D.

Positiivisena asiana haluan mainita sen, että ei tarvitse aamulla miettiä mitä pukee päälleen, kun on aina ne samat (tai siis saman näköiset) vaatteet!


Tässä taisi olla kaikki, mitä mulla tulee mieleen mainita. Kertokaa toki, jos olette itse käyttäneet koulupukua, tai vaikkette olisikaan, omat mielipiteenne asiasta! Ensi viikolla tosiaan normaalit kuulumiset sekä "vaihtarina usein kuulleet lausahdukset" postaus luvassa!

Hyvää joulunodotusta!

-Annika

tiistai 21. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa (Halloween, kuulumisia jne)

Mä kun niin ajattelin, että kirjoittaisin säännöllisesti täällä ollessa. Päivät vaan menevät niin kovalla vauhdilla.

Tässä ihan perinteinen kuulumispostaus, aloittaen Halloweenia edeltävästä viikonlopusta. Aloitin kirjoittamaan tätä jo pari viikkoa sitten, joten aiheet saattaa pomppia aika paljon, mutta koittakaa kestää :D.



Tiivistettynä: Halloween- viikonloppu oli todella kiva. Perjantaina minulla oli taas ped day, eli vapaata koulusta. Päivällä Skypetin kotiin ja illalla lähdin ulos kaverien kanssa. Kaksi Ontariossa asuvaa YFUlaista tuli Montrealiin viikonlopuksi, niin näytettiin paikallisen kaverin kanssa Mount Royal ja Jacques Carter- silta, eli sama kävelyreissu kuin edeltävällä viikolla :D.
Lauantaina aamulla menin karatetunnille, joka oli todella kivaa. Iltapäivällä downtowniin samojen kavereiden kanssa kuin perjantaina. Kierreltiin old-portin lähellä (year-round christmas store on paras!!) ja sen jälkeen mentiin yhelle kaverille ja pelattiin "Heads-up!" peliä ja syötiin pizzaa, eli aika täydellinen ilta!



Halloween oli siis tiistaina 31.10. (yli kaksi viikkoa sitten, apua, mihin tää aika menee). Koulussa oli pukupäivä ja vaikka mulle muutama tyyppi sanoi, että vain oudot pukeutuu, päätin ottaa riskin ja onneksi otin, suurin osa oli pukeutunut! Oli muuten ihan samanlainen koulupäivä kuin aina, mutta lounastauolla kaikki pukeutuneet sai mennä trick or treating ympäri koulua.



Koulun jälkeen kaksi mun kaveria, myös YFUn kautta Montrealissa asuvia vaihtareita, tuli meille ja valmistauduttiin lähtemään ulos trick or treating. Mentiin siis me kolme, ja mun koko muu perhe (veljet, sisko, vanhemmat). Oli ihan super hauskaa!
Mun asu oli koko päivän The Phantom.
Käveltiin siis ympäri lähialueen katuja ja käytiin niissä taloissa joissa oli koristeet pihalla ja valot päällä. Monilla oli ihan mahtavat koristeet ja muutama kauhutalokin oli järjestetty. Läheisessä puistossa oli myös ohjelmaa, kuten "Freak show" -kummituskuja, jossa oli näyttelijöitä säikyttelemässä!
Karkkia sain yhden Alepa-muovikassillisen verran.



Mulla on tosi hankalaa tajuta kuinka nopeasti aika meneekään! Olen asunut täällä Montrealissa jo yli kaksi ja puoli kuukautta.
Tämä marraskuuhan kuuluu niihin kuukausiin, joista etukäteen vaihtareita pelotellaan, että alkaa koti-ikävä ja kulttuurishokki tuntua, mutta mä olen onneksi siltä tähän mennessä välttynyt. Mulla vaan on täällä yksinkertaisesti kaikki mennyt niin hyvin. Vaikka arki on jo tuttua, sama reitti kouluun, samat aineet ynnä muuta. Yksi iso syy kyllä on, että täällä mä oikeesti tykkään koulusta! Kun sain matikan vaihdettua science opinionista normaaliin, on kaikki aineet onnistunut ja ollut mielenkiintoisia. Edelleenkin mun suosikki on draama. Tällä hetkellä toisen drama kurssin aiheena on monologit ja scene studies. Mun monologi on Sam's speech elokuvasta Lord Of the Rings: Two Towers.
Aloitin myös pari viikkoa sitten koulun improv clubissa. Sen kohokohta tulee olemaan marraskuussa regionals- kilpailut täällä Montrealissa. Paljon on vielä opittavaa ennen sitä.



Englannin puhuminen alkaa pikkuhiljaa helpottua. Ei mulla vielä mitään super "ahaa- elämystä" ole ollut, että puhe tulisi ihan ongelmitta, ja suomiaksenttikin on vahvasti läsnä, mutta ainakin elän siinä toivossa, että jotain kehitystä tapahtuu. Suomenkielisten lauseiden muodostamisessa ainakin huomaan kohtaavani entistä enemmän ongelmia, hah!

Koulussa ensimmäisen jakson keskiarvo mulla oli 87! Kaikki joilla on yli 80 sai "honor student" leiman todistukseen. En mä siitä tiedä onko sillä mitään oikeeta merkitystä, mutta kivaltahan se ainakin näyttää :D.

Muuten elämä on siis pyörinyt ihan normaalisti. Karatetreenit jatkuneet, vähintään kerran viikossa olen nähnyt kavereita, jne. Koulussa olen löytänyt vihdoin sellaisen vakituisen porukan, joiden kanssa syön lounastauolla, useimmiten Uno- korttipeliä pelaten. Muutenkin alkaa tuntua siltä, että kuuluu porukkaan, monet muistaa mun nimen (paitsi ranskanopettaja, joka ihan yhtäkkiä kahden kuukauden hyvän lausumisen jälkeen kutsui mua tänään nimellä Anita xD).



En nyt tähän postaukseen enää osaa ajatella muuta kirjoittamisen arvoista. Joulu lähestyy, samoin -20 asteen pakkaset ja lumimyrskyt. Kirjoitan taas jossain välissä, kun ehdin, tai jos saan hyvän idean postausta varten.

Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa jonkinlaisen kysymyspostauksen vaihtarien useimmin kysytyistä kysymyksistä, niin jos kukaan siellä ruudun toisella puolella haluaa kysyä jotain, tai on postausideoita, laittakaa vaan kommenttia tuohon alas!
Hyvää viikkoa kaikille!

-Annika

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Fiiliksiä

Moi!
Ajattelin tässä aikani kuluksi kirjoittaa ihan perinteisen kuulumispostauksen. Ja mullehan kuuluu tosi hyvää!

Ensinnäkin koulu on alkanut sujumaan rutiinilla ja voin sanoa, että mä oikeesti jopa tykkään suurimmasta osasta tunneista! Ainoa joka ei tällä hetkellä nappaa, on matikka. Mun matikka on siis "science opinion" eli haastavin mitä tuolta koulusta löytyy, ja saa nyt nähdä jatkanko mä siellä, mutta en kyllä ainakaan usko läpi pääseväni tästä kurssista. Me käydään sellasia asioita, joita en ole vielä oppinut ja sellaisella tahdilla että joka tunti tulee jotain uutta. Viime tunnilla kyllä onneksi ekaa kertaa tajusin jotain ja sain vielä tehtävätkin oikein!


Yllätys yllätys mun suosikkiaine on draama! Meillä on nyt molemmissa kursseissa aloitettu projektit, jotka pitäisi olla valmiita joulukuussa. Toisella kurssilla käsitellään aihetta "healthy rebellion" ja siihen liittyen tehdään toisen koulun luokan kanssa sarja pieniä esityksiä jotka voi olla mitävaan monologista koko ryhmän lavalla oloon ja tämä sitten esitetään joulukuussa koululle ja sen jälkeen illalla vapaalle yleisölle. Toisessa taas pitää valita ja ruveta työstämään monologia, joka esitetään sitten lavalla spotlightissa luokalle. Jännät paikat tulee olemaan.

Muuten mun suosikkeja on ethics, jossa on aina jotain mielenkiintoisia keskusteluja, esimerkiksi viimeksi liittyen rasismiin ja sitä ennen "take a knee"- jutun paisumisesta mediassa (johon muuten myös meidän draaman healthy rebellion teema perustuu). Myös contemporary world on mielenkiintoista.

The old port of Montreal

Vaikka välillä onkin yksinäinen fiilis, niinkuin varmasti jokaisella vaihtarilla, en mä oikeesti ole yksin. Koulussa on noin 10 ihmistä joiden kanssa tulee juteltua, kun ollaan samoilla tunneilla, kerran näin muita YFUlaisia Montrealista, kun yhdellä heistä oli syntymäpäivä. Ja olen käynyt pari kertaa downtownisssa mun kaverin (personal tour guide hahah :D) kanssa.
Mun perhekin on edelleen ollut ihan mahtava!

Thanksgiving oli ja meni, vietettiin se perheen kanssa, sunnuntaina dinnerillä host äidin vanhemmilla ja sunnuntaina host isän sukulaisia tuli meille syömään.

Viime viikonloppu oli ehdottomasti paras tähän mennessä, lauantaina kävin katsomassa Phantom of the Operan, kun se on tällä hetkellä Pohjois-Amerikan kiertueella! Jos teillä ikinä on mahdollisuus, menkää kattomaan! En kyllä hetkeen tule unohtamaan sitä kokemusta. Olen aiemmin nähnyt pari musikaalia (Suomessa Mamma Mian, Lontoossa the Lion King), mutta tämä oli kyllä ihan eri tasolla. Lavasteet oli uskomattoman hienot, musiikki hyvää ja näyttelijät ihan mahtavia! Erittäin Broadway -meininki. Innolla odotan helmikuuta kun pääsen katsomaan Les Miserablesin!


Before the show began

Musikaalin jälkeen tapasin mun italialaisen kaverin koulusta ja mentiin hänen kanssa kiertelemään kaupunkia ja sen jälkeen syömään muutaman muun international studentsin kanssa! Oli tosi hauska ilta, mutta pakko myöntää, että mua ei oikein kiinnostanut kuulla sata ja yksi juorua meidän koulun pojista hahah. Sunnuntaina mentiin downtowniin ja vanhaan kaupunkiin mun toisen kaverin kanssa ja oli kyllä super hauskaa!

Tällä viikolla mulla oli perjantai vapaa, onneksi. Keskiviikkona kävimme grade 11 kanssa career fair- tapahtumassa, jossa oli standeja eri kouluista high schoolin jälkeen, kun näillähän 11 on graduation vuosi, ja kaikkien pitäisi päättää mihin mennä seuraavaksi (paitsi mun, kun on sitten Suomessa koko lukio vielä edessä :D).
Torstaina meillä oli draamatreenit koulun jälkeen kuuten asti ja sinne tuli toisenkin koulun draamaluokka, jotka tekee meidän kanssa sen yhteistyöprojektin, tehtiin erilaisia harjotuksia ja suunniteltiin projektia.

46th floor of Place Villa Marie.

Perjantaina nukuin pitkään ja skypetin parin kaverin (ja mun isän) kanssa. Illemmalla menin host äidin ja veljien kanssa koululle pumpkin picking- tapahtumaan. Ei siis oikeesti poimittu kurpitsoja, mutta syötiin hyvää ruokaa ja ostettiin muutama kurpitsa joita voidaan sitten kaivertaa halloweeniksi!

Sen jälkeen tapasin mun kaverin seitsemältä ja lähdettiin downtowniin. Kierreltiin sielä, kunnes oli ihan pimeää ja kiivettiin sitten Mount Royalin huipulle (vaikka se onkin ehkä enemmän kukkula kuin vuori, korkeutta 233 metriä), josta on ihan mahtava näköala kaupunkiin. Näytti ihan joltain elokuvan kohtaukselta, kaikki ne valot. Oli kyllä ihan kamala kiivetä sinne, super paljon portaita metsässä ja ei mitään katuvaloja. Mutta siitä selvittiin, ja oli kyllä sen jännityksen arvoista!
Mount Royalin jälkeen mentiin metrolla paikkaan, josta päästiin kävelemään Jacques Cartier- sillan yli. Se silta on tosi kaunis liikkuvine valoineen, jotka näin syksyllä olivat oranssin värisiä.

On top of  Mount Royal


Yksi asia, jonka olen unohtanut aiemmin mainita; Aloitin karate- tunneilla käymisen! Olen nyt pari viikkoa käynyt, kahdesti viiikossa. Mun ryhmä viikolla on siis aikuisten ryhmä, ja siellä kaikilla muilla paitsi mulla ja yhdellä 65- vuotiaalla on mustat vyöt :D. Hauska siellä sitten alottelijana valkoisella vyöllä yrittää pysyä perässä. Ja meidän opettaja on ihan täysin ranskankielinen, eikä meinaa osata kääntää mulle englanniksi asioita, mutta yleensä onneksi joku sitten osaa. Lauantaisin käyn ryhmässä joka koostuu suurimmaksi osaksi 7-12 vuotiaista (jotka on kaikki mua parempia) hahah. Tuntien jälkeen olen ihan super väsynyt (tänäänkin nukuin 2 tuntia päivällä, mutta siihen saattoi toki vaikuttaa sekin, että tulin kotiin yöllä vasta puoli yhden aikaan hah)

Huomenna on sunnuntai, mennään varmaankin syömään isovanhemmille. Sitten taas maanantai ja koulu... Mutta ensiviikollakin mulla on perjantai vapaa, niin eiköhän tästä selvitä.

Jacques Cartier- bridge. Hard to believe that it's actually green, when the light's are not on.
Toivottavasti jaksoitte lukea, tuntuu itsestä ainakin, että tämä postaus oli kauhean sekava, kun kerroin niin monesta eri asiasta. Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

-Annika


lauantai 30. syyskuuta 2017

Koulua kanadassa

Tässä siis luvattu postaus koulusta, koristeena kuvia mun koirasta Picistä, jota ikävöin tosi paljon :(

Side note: Uusia kuvia ei valitetta vasti ainakaan lähiaikoina ole postauksiin tulossa. Ostin uuden kännykän pari viikkoa sitten ja sen kamera lakkasi toimimasta noin viikko sitten. Kaikki mahdolliset uudelleenkäynnistyksen ja oletusasetusten palatuttamiset on tehty, ei auta. Ei voi mitään, pitää kai alkaa kantamaan kahta kännykkää mukana; toista soittamiseen ja toista kuvia varten.

Mun koulu on julkinen englannin kielinen koulu. Se sijaitsee ihan Montrealin keskustassa, 10 minuutin kävelymatkan päässä yhdeltä downtownin metroasemista. Matkaan kouluun bussi, juna + kävely- yhdistelmällä, joihin yhteensä menee noin 45 minuuttia. 

Mun lukujärjestyksestä löytyy kahdeksan eri ainetta. En osaa vielä kauheasti kertoa mitään sisällöistä, kun kuitenkin monella tunnilla olen ehtinyt olemaan vasta kerran. Ensin voisin kertoa meidän lukujärjestyksestä yleisesti.

Meillä on siis 9- päivän lukujärjestys. Se tuntuu kauhean hankalalta selittää, muttei oikeasti ole niin vaikea kuin miltä kuulostaa. Lukkarissa on siis yhdeksän päivää samaan tapaan kuin Suomessa olisi viisi ja sen sijaan, että maanantait olisi aina samanlaisia, esimerkiksi päivä 1. on aina samanlainen. Ja tosiaan päivän 9. jälkeen alkaa sitten (aika loogisesti) 1. Keskiviikkona mulla oli päivä 9, ja torstaina 1. Maanantaina sii päivä nro. 3.



Päivien pituudet siis on aina samat (paitsi keskiviikko)

  • 8:20-8:30 kotiluokka, jolloin katsotaan paikallaolijat ja kerrotaan jos on jotain ilmoituksia esim. tulevista retkistä tai muusta erikoisesta.
  • 8:34-9:52 tunti nro. 1
  • 10:02-11:20 tunti nro. 2
  • 11:20-11:40 Välitunti
  • 11:40-12:58 tunti nro. 3
  • 12:58-13:48 ruokailu
  • 13:48-15:06 tunti nro. 4
Keskiviikkoisin meillä alkaa 9:30 (bless, eilen herätys soi 6:20 ja kun olin pukenut koulupuvun ja menin keittiöön, host mom muistutti ettei mun tarvitse vielä lähteä ja sain nukkua extratunnin, laitoin uuden herätyksen 7:25). Kun normaalisti tunnit on 78 minuuttia, keskiviikkoisin ne on 63. Ruokatauko on 50min 2. ja 3. tunnin välissä ja välituntia ei ole.



Kaikilla on omat kaapit, ja käytävät näyttää todellakin sellaselta tyypilliseltä jenkkihighschoolleffalta :D. Ainoa miinuspuoli on se, ettei koulussa ole ilmastointia. Ja siis täällä oli lämpöaalto, joka loppui tänään. Lämpöaalto siis 2 viikkoa +25, nyt viiminen viikko +30 ja su-ke oli noin 37. Se ilmastointi ois kelvannut... Olihan se kokemus kun ulkona aamukahdeksalta hikoilee, sitten mennään kouluun sisään hikoilemaan ja haisemaan, ja sitten se kotimatka! 10 minuutin kävely olisi ihan okei, mutta pitkissä mustissa housuissa ja valkosessa ei-hengittävässä t-paidassa +35 asteessa se oli vähän liikaa, etenkin kun sen jälkeen pääsi vain täpötäyteen metroon. Mutta eiköhän jätetä tämä valittaminen tähän :D

Tiistaina meillä oli Terry Fox -run, joka siis tarkoitti 1,5h kävelemistä koulun ymäristössä. Olihan se aika siistiä, kun kaikki 950 oppilasta käveli keskellä tietä ja poliisimoottoripyörät oli varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. 
Jos ette tiedä, kuka Terry Fox oli, käykää lukemassa nettisivuilta tästä LINKKI. Hänen tarinansa on erittäin inspiroiva ja koskettava. Lyhyesti; hänen jalkansa amputoitiin syövän takia, neljä vuotta myöhemmin, 1980, hän juoksi 143 päivää ja 5373 kilometriä kasvattaakseen rahastoa ja tietoisuutta syövästä. Hän joutui keskeyttämään, kun syöpä levisi hänen keuhkoihinsa. Noin 10 kuukautta myöhemmin hän kuoli 22 vuoden ikäisenä. Vuoteen 2016 mennessä Terry Fox-järjestö on kasvattanut 715 miljoonaa dollaria syöpien tutkimisen ja hoitamisen hyväksi. Tuosta linkistä ylempänä tosiaan löytyy koko tarina (englanniksi tosin, mutta wikipediasta voi löytää suomeksikin).
 Olen tosi hämmentynyt, etten ole koskaan kuullutkaan Terry Foxista Suomessa. Kuitenkin juoksuja järjestetään kansainvälisestikin.



Tämän pienen sivistystuokion jälkeen voisin kertoa mun kouluaineista. Niitä on siis kahdeksan kappaletta, ja seuraavassa listassa (suluissa) oleva numero tarkoittaa sitä, kuinka monta kertaa minulla sitä yhdeksänpäiväisessä lukujärjestyksessä on.

  • Englanti (6) = Tähän mennessä on ollut kaksi englannintuntia, vaikuttaa kyllä haastavalta. Ensimmäisellä tunnilla tuli läksyksi novellianalyysi. Saa nähdä mitä siitäkin tulee sitten arvosanaksi.
  • Matikka (6) = Meillä oli viime tunnilla testi, meni toivottavasti ihan okei.
  • Ranska (6) = En ymmärrä mitään, mutta opettaja on mukava ja ymmärtää etten osaa yhtään ranskaa :D
  • Draama (6) = Suosikki! Mulla on kaksi eri kurssia, eli eri opettajat, tykkään molemmista paljon. Haastavaa on kyllä ollut, etenkin Shakespearen tulkitseminen englanniksi, mutta tykkään.
  • Etiikka (2) = vähän niinkuin uskonto, muttei mitään tiettyä uskontoa vaan yleisesti, sekä puhetta eetiikasta.
  • "Contemporaly world/ financial studies" (4) En ole ihan varma suomennoksesta, olisiko nykyajan maailma ja talous?
  • Kuvaamataito (4) = Perus kuvista. Tällä hetkellä läksynä tehdä analyysi jostain maalauksesta. Aloitettiin se tunnilla.
  • Liikunta (2) = Meillä on tähän mennessä ollut amerikkalaista jalkapalloa ja polttopalloa (dodgeball).


Läksyä on tullut jonkin verran. Sillä erolla mun tottumiseen Suomessa, että läksyt on yleensä vähän isompia. Esimerkiksi englannista meillä oli novellianalyysi, kuviksesta pitää kirjottaa sivun verran yhdestä maalauksesta, etiikassa pitää kirjoittaa 300 sanainen kuvaus itsestä ja tavoitteista ja dramassa kanssa kuvaus itsestä.
Matikasta meillä ei ole ollut läksyä, mutta viime tunnilla oli testi ja seuraavalla tunnilla on kuulemma kanssa.

Sanoisin, että olen viihtynyt koulussa ihan hyvin. Yleensä mua väsyttää illalla aika paljon, mutta toisaalta se on hyväkin niin pääsen ajoissa nukkumaan. Kavereita olen saanut pari, mutten vielä ole viettänyt heidän kanssa aikaa koulun ulkopuolella, vain ruokatauolla. Mutta eiköhän tää tästä, kunhan saisin vähän kasvatettua motivaatiota läksyjen tekemiseen niin kaikki olisi täydellistä!

Huomenna suuntaan perheen kanssa poimimaan omenoita "apple picking" johonkin tilalle! Odotan innolla. Toivottavasti teidän viikonloppu menee hyvin! Yritän kirjoittaa taas jossain välissä kuin ehdin!

-Annika




lauantai 23. syyskuuta 2017

Ensimmäiset viikot ja viimeinen lomapäivä



Moi!

Mä olen kirjoittanut tämän postauksen siis 20.9. Kaikki "tänään tein sitä, huomenna tätä" jutut on siis jo mennyttä. Koulu alkoi eilen. Teen jossain vaiheessa sitten postauksen koulun alusta, mutta aikaisintaan vasta ensi viikolla.

Mun oli tarkoituksena kirjoittaa vielä ennen lähtöä, mutta päivät menikin hetkessä, ja pian olin jo lentokentällä lähdössä matkaan.
Se olikin oma jännityksensä, kun viisumin hyväksyminen taphatui noin paria tuntia ennen mun herätystä lentopäivänä. Viisumi meni niin tiukoille, koska menen Quebecin provinssiin, jonne tarvitsee Quebecin Acceptance Certificate nimisen lomakkeen, opiskeluluvan. CAQissa menikin sitten kaksi viikkoa, jolloin viisumilla oli aikaa viisi päivää. Olin ihan varma etten saisi sitä ajoissa ja joutuisin menemään ETAn (electronic travel authorization) avulla. Sekin siis on mahdollista, mutta se on voimassa vain kuusi kuukautta ja olisin joutunut hakemaan jotain jatkolupaa täällä Kanadassa.

31.8.

Herätys minulla oli 4:30, jolloin myös huomasimme viisumin hyväksytyksi! Meillähän ei tietenkään ollut kotona tulostinta, joten äiti soitti mummille, joka onneksi vastasi ja saimme viisumin ajoissa. Lentokentällä olin 6:00. Meitä lähti Kanadaan tänä vuonna viisi tyttöä.
Lentokone nousi Helsinki-Vantaalta noin 8:45, ja edessä oli vähän yli kolmen tunnin lento Reykjavikin lentokentälle. Reykjavikissa vaihdoimme konetta ja seuraavaksi oli kuuden tunnin lento Torontoon.
Molemmat lennot sujuivat hyvin leffoja katsellessa. Maisemat lentäessä Islannin ja Grönlannin yli olivat oikeesti mahtavat. Islannissa lensimme Vatnajökull- jäätikön yli ja Grönlannin rannikko oli todella henkeäsalpaava.

Islannin Vatnajökull



Kone laskeutui Torontoon Suomen aikaa 19:30, paikallista aikaa 12:30. Passintarkatus sujui nopeasti, mutta opiskelulupaa odotellessa meni ainakin tunti. Sen jälkeen pääsimme vihdoin hakemaan matkalaukut ja etsimään YFUn vapaaehtoiset, jotka odottivat meitä. Heillä oli auton kanssa jotain ongelmia, joten matkaan pääsimme vasta varttia yli kolme.
Automatkan kentältä Stratfordiin oli kerrottu kestävän 1,5-2h, mutta meillä meni ainakin kolme tuntia. Kun vihdoin pääsimme perille, alkoi kyllä väsyttää. Suomessa kello oli kuitenkin jo lähes 2 yöllä, ja oli tullut matkustettua sellainen vajaa 20 tuntia.
Saimme huoneiden avaimet (majoituimme yliopistoasuntolassa, entisessä sairaalassa) ja pääsimme tapaamaan muut vaihtarit. Kaikki eivät olleet vielä saapuneet, osa tuli vasta yöllä.

Orientaatio oli ihan hauska, mutta totta puhuen en saanut sieltä kyllä kauheesti uutta infoa. Lähes kaikki oli kertausta Suomen leiristä. Kivointa oli tavata kaikki muut vaihtarit, etenkin samalle alueelle tulevat!

Grönlannin rannikkoa. Sori tästä laadusta, lentokoneesta keskipaikalta on hankala kuvata :D


Saavuimme Montrealiin sunnuntai-iltana noin klo. 23. Tapasimme mun hostäidin Tim Hortons- ravintolan edessä. Oli muuten erittäin jännittävä hetki, mutta onneksi huomasin heti, että mun äiti on tosi mukava ja yhtä innoissaan tapaamassa mut kuin mä hänet! Kun saavuttiin kotiin, mun host sisarukset oli jo nukkumassa, mutta tapasin host isän silloin. Hän oli myös tosi kiva, ja mulla oli tosi hyvä fiilis tästä perheestä!

Corn roast hostveljien koululla
Ensimmäinen päivä maanantai oli labor day, jonka takia kaikki olivat kotona. Se oli mukavaa, kun pääsi tutustumaan perheeseen paremmin.

Mun oli tarkoitus aloittaa koulu sen viikon torstaina, joten torstaiaamuna lähdin kohti koulua, jännittyneenä mutta innoissani. Sain ystävälliseltä oppilaalta apua toimiston löytämiseen, ja sitten mun ongelmat alkoivatkin. Heillä ei ollut mitään ideaa, että kouluun pitäisi tulla vaihtari. Siinä sitten selvitettiin asioita, ja mulle sanottiin että voin lähteä kotiin nyt, toivon mukaan maanantaina pääsen aloittamaan. Kaikki olivat kyllä sielläkin todella avuliaita ja ystävällisiä ja tiesivät ettei tämä ollut mun eikä mun hostien vika.
Viikonloppuna sain kuitenkin tiedon, että aloitus onkin vasta seuraavan viikon maanantaina. Okei, kiva, lisää aikaa tutustua alueeseen ja perheeseen. Paitsi kun huomasin, että ollessaan yksin kotona klo. 9-16, aika käy pitkäksi. Viikon aikana luin neljä Narnia- kirjaa, kävin Tim Hortonsissa syömässä, kerran downtownissa Montrealissa jne.
Varmaan mun suosikkipäivä oli, kun lähdin Tim Hortonsiin itsekseni (noin 1,5km päässä) ja siitä kävelylle, jossa loppujenlopuksi menikin 1h20min! Ja ilman mobiilidataa ja google mapsia oli kyllä jännittävä pohtia että mitenköhän mä nyt pääsenkään kotiin :D

Kävelyllä


Viime viikonloppuna mun host äiti laittoi viestiä koululle, että kannattaako mulle mennä ostamaan nyt koulupukua. Vastaus tuli, että ei kannata vielä. Tämä oli hieman hämmentävää, mutta luvattiin lisätietoja koulun aloituksesta maanantaina.

Maanantaina sain sitten tietää, että mun koulu todennäköisesti vaihtuisi. Hassuahan se oli, kun multa kuitenkin "school acceptance letter" löytyi.

Eilen tiistaina sain alustavan hyväksynnän uudesta koulupaikasta. Tänään kävin school boardilla ja sain siellä ihanalta ihmiseltä apua papereiden täyttämisessä, jonka jälkeen lähdimme viemään lisää papereita koululle. Nyt mulla pitäisi siis oikeasti olla koulu ja saan vihdoin sen rutiinin mitä on tässä tullut kaivattua (ihan varmana joku siellä pyörittelee silmiään, mutta mä oikeesti kaipaan koulua. Kun on suurimman osan päivästä yksin maassa, jossa et tunne ketään, et tiedä vielä paljon alueesta, eikä sulla ole harrastuksia, aika käy välillä pitkäksi ja on turhan paljon aikaa ajatella. Mä olen ainakin ajatellut liikaa, ja koti-ikävä iskee silloin pahiten. Jos olisi koulu, ei olisi aikaa pohtia miltä tuntuisi olla kotona oman perheen ja kaverien luona).

Tää joki oli kyllä lähes pelottava, kun vesi virtasi kauheella nopeudella ja kuohui joissain kohdissa. Ja oli leveämpi kuin suurin osa mun Suomessa näkemistä järvistä :D


Mutta olen suurimmaksi osaksi nauttinut olostani täällä, mun hostit on ollut tosi ihania ja auttavaisia! Kiitos heidän ja heidän ystävän, joka työskentelee school boardilla, mulle saatiin näin nopeasti uusi koulupaikka!

Huomenna saan tietää mun lukujärjestyksen, jota odotan innolla! Ja pääsen tapaamaan paljon uusia ihmisiä! Jänniä aikoja siis edessä.

Jos ei puhuta koulusta, niin eniten odotan kyllä lokakuuta, kun menen katsomaan Phantom Of the Operan sen kiertueen saapuessa Montrealiin pariksi viikoksi!


Siinä siis fiiliksiä keskiviikolta. Nyt jatkamaan läksyjen tekemistä (gotta love this high school life) ja toivottavasti parin viikon sisään uutta postausta kouluelämää koskien! :D


-Annika

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pelkoja, odotuksia, turhia toiveita

Eli mitä odotan vuodelta Kanadassa, ja mitkä asiat mietityttävät tai huolestuttavat.



Postausta koristavat kuvat ovat netistä (ja tietenkin käyttöluvat tarkistettu).

Ajattelin koota ajatuksiani tulevaa vuotta koskien tähän postaukseen. 
Aloitetaan ikävämmästä puolesta, eli mitä mä en niin kovasti odota ensi vuodelta.

Pelot


1. Koti-ikävä

Tietenkin ensimmäisenä täytyy mainita varmasti suurin suru, mitä vaihtovuosi tulee tuottamaan.
Vaikka yritänkin vältellä asian ajattelemista etukäteen, tiedän että tulen ikävöimään perhettä, sukulaisia ja ystäviäni, sekä koiraani Piciä.
En ole ikinä ollut yli viikkoa erossa perheestäni, joka tulee olemaan tietenkin isoin muutos. Olen myös tottunut näkemään esimerkiksi mummiani lähes joka toinen viikko, ellei useamminkin.
Onneksi nykyään on esimerkiksi sosiaaliset mediat ynnä muut internetit joiden avulla kommunikoida.
Aion välttää etenkin aluksi pitämästä liikaa kontaktia Suomeen, jotta tottuisin uuteen arkeen.
Sen takia aloitin bloginkin, että läheiseni Suomessa saavat sitten lukea kaikki täältä kuulumisiani Montrealissa.



2. Kulttuurishokki

Tämä liittyy edelliseen jonkin verran. Lähen matkaan niin avoimin mielin kuin mahdollista ja olen innoissani päästessäni oppimaan uutta kulttuuria ja elämäntapaa, mutta tästä huolimatta tiedostan, että on mahdollisuus että kulttuurishokki iskee jossain vaiheessa. Jos koti-ikävä iskee, niin saattaa olla että huomaankin ihan eri valossa kuinka kaikki on erilaista ja "väärin". Tätä varten aion kuitenkin kirjoittaa itselleni muistilistan asioista, joiden takia lähden vaihtoon. Hankkimaan uusia kokemuksia ja oppimaan sen uuden kulttuurin.

3. Lentomatka


Tämä on varmasti tällä hetkellä suurin stressini aihe. Minulla siis on jonkin asteinen lentofobia, eli pelkään lentämistä aivan järjettömästi. Tiedän, että mitään ei tule tapahtumaan. Tiedän, että lentokoneissa on turvallista matkustaa. Silti päässäni on pieni ääni joka huutaa, että tietenkin just mun lennolla jotain menee pieleen. Just mun kohdalla. Ihan tyhmä pelko, mutta en oikeasti voi sille mitään. Olen viimeisen viikon sisään nähnyt kahdesti jo unta lentomatkasta, niin paljon se on mun alitajunnassa pyörinyt (on a happier note, molemmissa niistä unista kaikki on mennyt lennolla hyvin).


Odotukset

Vaikka aionkin lähteä matkaan avoimin mielin ja asenteella, että positiivisella fiiliksellä saa jo ihmeitä aikaan ja vuodesta tulee mahtava, on minulla joitain ajatuksia pyörinyt päässä, kuten asioita jotka olivat alunperinkin syitäni lähteä vaihtoon.

1. Kielitaito

Englannin kielen, etenkin sen puhumisen, parantaminen on varmasti yksi suurimmista odotuksistani vuotta koskien. Nyt, kun sijoitukseni on kaksikielisellä alueella, jossa ranska on siis suuressa asemassa, toivon, että pääsen oppimaan myös jotain hyödyllisiä perusasioita ranskaksi (kuten vaikka ruuan tilaaminen ravintolassa :D).

2. Uuden kulttuurin tavat

Maassa maan tavalla, eikö niin? Odotan innolla päästä oppimaan mun host familyn tavan viettää vapaa-aikaa, viettää juhlia kuten joulua, ja etenkin vaan elää normi arkea. Mä lähden elämään heidän arkeaan ja oppimaan siitä.



3. Uusia kavereita

Toivon ainakin, että tutustuisin moniin uusiin ihmisiin, niin kanadalaisiin kuin myös YFUlaisiin ja muihinkin vaihtareihin ympäri maailman. Tämän otan vähän niinkuin haasteena itselleni. Olen esimerkiksi koulussa aika hiljainen, jos en ole kaverieni kanssa, mutta lähden Kanadaan ajatuksella, että minä olen se jonka pitää mennä puhumaan muille tutustuakseni ihmisiin. Lähden ajatuksella, että pärjään varmasti hyvin, jos menen juttelemaan muille small talkia omana itsenäni, hymy huulilla ja selkä suorana.

4. YFUn tapahtumat

Tällä tarkoitan esimerkiksi saapumis- ja puolivuotisvalmennuksia. Niiden lisäksi menen tammikuussa YFUn järjestämälle koiravaljakkosafarille!! Koirasafari ei siis sisälly vuoden hintaan vaan piti maksaa erikseen, mutta se on YFUn järjestämä.







Tässä oli nyt ainakin osa ajatuksistani ensi vuotta koskien. Lähtöön on tällä hetkellä 33 päivää. Kylläpä aika menee nopeasti. Kohta muilla alkaa koulut, ja mulla on vielä kolme viikkoa viettää Suomessa. Saa nähdä mitä keksin ajan kuluksi, pakkaamisen lisäksi.
Hyvää kesän loppua kaikille!


-Annika