Ensimmäiset viikot ja viimeinen lomapäivä

Moi!

Mä olen kirjoittanut tämän postauksen siis 20.9. Kaikki "tänään tein sitä, huomenna tätä" jutut on siis jo mennyttä. Koulu alkoi eilen. Teen jossain vaiheessa sitten postauksen koulun alusta, mutta aikaisintaan vasta ensi viikolla.

Mun oli tarkoituksena kirjoittaa vielä ennen lähtöä, mutta päivät menikin hetkessä, ja pian olin jo lentokentällä lähdössä matkaan.
Se olikin oma jännityksensä, kun viisumin hyväksyminen taphatui noin paria tuntia ennen mun herätystä lentopäivänä. Viisumi meni niin tiukoille, koska menen Quebecin provinssiin, jonne tarvitsee Quebecin Acceptance Certificate nimisen lomakkeen, opiskeluluvan. CAQissa menikin sitten kaksi viikkoa, jolloin viisumilla oli aikaa viisi päivää. Olin ihan varma etten saisi sitä ajoissa ja joutuisin menemään ETAn (electronic travel authorization) avulla. Sekin siis on mahdollista, mutta se on voimassa vain kuusi kuukautta ja olisin joutunut hakemaan jotain jatkolupaa täällä Kanadassa.

31.8.

Herätys minulla oli 4:30, jolloin myös huomasimme viisumin hyväksytyksi! Meillähän ei tietenkään ollut kotona tulostinta, joten äiti soitti mummille, joka onneksi vastasi ja saimme viisumin ajoissa. Lentokentällä olin 6:00. Meitä lähti Kanadaan tänä vuonna viisi tyttöä.
Lentokone nousi Helsinki-Vantaalta noin 8:45, ja edessä oli vähän yli kolmen tunnin lento Reykjavikin lentokentälle. Reykjavikissa vaihdoimme konetta ja seuraavaksi oli kuuden tunnin lento Torontoon.
Molemmat lennot sujuivat hyvin leffoja katsellessa. Maisemat lentäessä Islannin ja Grönlannin yli olivat oikeesti mahtavat. Islannissa lensimme Vatnajökull- jäätikön yli ja Grönlannin rannikko oli todella henkeäsalpaava.

Islannin Vatnajökull

Kone laskeutui Torontoon Suomen aikaa 19:30, paikallista aikaa 12:30. Passintarkatus sujui nopeasti, mutta opiskelulupaa odotellessa meni ainakin tunti. Sen jälkeen pääsimme vihdoin hakemaan matkalaukut ja etsimään YFUn vapaaehtoiset, jotka odottivat meitä. Heillä oli auton kanssa jotain ongelmia, joten matkaan pääsimme vasta varttia yli kolme.
Automatkan kentältä Stratfordiin oli kerrottu kestävän 1,5-2h, mutta meillä meni ainakin kolme tuntia. Kun vihdoin pääsimme perille, alkoi kyllä väsyttää. Suomessa kello oli kuitenkin jo lähes 2 yöllä, ja oli tullut matkustettua sellainen vajaa 20 tuntia.
Saimme huoneiden avaimet (majoituimme yliopistoasuntolassa, entisessä sairaalassa) ja pääsimme tapaamaan muut vaihtarit. Kaikki eivät olleet vielä saapuneet, osa tuli vasta yöllä.

Orientaatio oli ihan hauska, mutta totta puhuen en saanut sieltä kyllä kauheesti uutta infoa. Lähes kaikki oli kertausta Suomen leiristä. Kivointa oli tavata kaikki muut vaihtarit, etenkin samalle alueelle tulevat!

Grönlannin rannikkoa. Sori tästä laadusta, lentokoneesta keskipaikalta on hankala kuvata :D

Saavuimme Montrealiin sunnuntai-iltana noin klo. 23. Tapasimme mun hostäidin Tim Hortons- ravintolan edessä. Oli muuten erittäin jännittävä hetki, mutta onneksi huomasin heti, että mun äiti on tosi mukava ja yhtä innoissaan tapaamassa mut kuin mä hänet! Kun saavuttiin kotiin, mun host sisarukset oli jo nukkumassa, mutta tapasin host isän silloin. Hän oli myös tosi kiva, ja mulla oli tosi hyvä fiilis tästä perheestä!

Corn roast hostveljien koululla

Ensimmäinen päivä maanantai oli labor day, jonka takia kaikki olivat kotona. Se oli mukavaa, kun pääsi tutustumaan perheeseen paremmin.

Mun oli tarkoitus aloittaa koulu sen viikon torstaina, joten torstaiaamuna lähdin kohti koulua, jännittyneenä mutta innoissani. Sain ystävälliseltä oppilaalta apua toimiston löytämiseen, ja sitten mun ongelmat alkoivatkin. Heillä ei ollut mitään ideaa, että kouluun pitäisi tulla vaihtari. Siinä sitten selvitettiin asioita, ja mulle sanottiin että voin lähteä kotiin nyt, toivon mukaan maanantaina pääsen aloittamaan. Kaikki olivat kyllä sielläkin todella avuliaita ja ystävällisiä ja tiesivät ettei tämä ollut mun eikä mun hostien vika.
Viikonloppuna sain kuitenkin tiedon, että aloitus onkin vasta seuraavan viikon maanantaina. Okei, kiva, lisää aikaa tutustua alueeseen ja perheeseen. Paitsi kun huomasin, että ollessaan yksin kotona klo. 9-16, aika käy pitkäksi. Viikon aikana luin neljä Narnia- kirjaa, kävin Tim Hortonsissa syömässä, kerran downtownissa Montrealissa jne.
Varmaan mun suosikkipäivä oli, kun lähdin Tim Hortonsiin itsekseni (noin 1,5km päässä) ja siitä kävelylle, jossa loppujenlopuksi menikin 1h20min! Ja ilman mobiilidataa ja google mapsia oli kyllä jännittävä pohtia että mitenköhän mä nyt pääsenkään kotiin :D

Kävelyllä

Viime viikonloppuna mun host äiti laittoi viestiä koululle, että kannattaako mulle mennä ostamaan nyt koulupukua. Vastaus tuli, että ei kannata vielä. Tämä oli hieman hämmentävää, mutta luvattiin lisätietoja koulun aloituksesta maanantaina.

Maanantaina sain sitten tietää, että mun koulu todennäköisesti vaihtuisi. Hassuahan se oli, kun multa kuitenkin "school acceptance letter" löytyi.

Eilen tiistaina sain alustavan hyväksynnän uudesta koulupaikasta. Tänään kävin school boardilla ja sain siellä ihanalta ihmiseltä apua papereiden täyttämisessä, jonka jälkeen lähdimme viemään lisää papereita koululle. Nyt mulla pitäisi siis oikeasti olla koulu ja saan vihdoin sen rutiinin mitä on tässä tullut kaivattua (ihan varmana joku siellä pyörittelee silmiään, mutta mä oikeesti kaipaan koulua. Kun on suurimman osan päivästä yksin maassa, jossa et tunne ketään, et tiedä vielä paljon alueesta, eikä sulla ole harrastuksia, aika käy välillä pitkäksi ja on turhan paljon aikaa ajatella. Mä olen ainakin ajatellut liikaa, ja koti-ikävä iskee silloin pahiten. Jos olisi koulu, ei olisi aikaa pohtia miltä tuntuisi olla kotona oman perheen ja kaverien luona).

Tää joki oli kyllä lähes pelottava, kun vesi virtasi kauheella nopeudella ja kuohui joissain kohdissa. Ja oli leveämpi kuin suurin osa mun Suomessa näkemistä järvistä :D

Mutta olen suurimmaksi osaksi nauttinut olostani täällä, mun hostit on ollut tosi ihania ja auttavaisia! Kiitos heidän ja heidän ystävän, joka työskentelee school boardilla, mulle saatiin näin nopeasti uusi koulupaikka!

Huomenna saan tietää mun lukujärjestyksen, jota odotan innolla! Ja pääsen tapaamaan paljon uusia ihmisiä! Jänniä aikoja siis edessä.

Jos ei puhuta koulusta, niin eniten odotan kyllä lokakuuta, kun menen katsomaan Phantom Of the Operan sen kiertueen saapuessa Montrealiin pariksi viikoksi!


Siinä siis fiiliksiä keskiviikolta. Nyt jatkamaan läksyjen tekemistä (gotta love this high school life) ja toivottavasti parin viikon sisään uutta postausta kouluelämää koskien! :D

-Annika